tiistai 18. elokuuta 2015

Mörkyli iskee jälleen~



blogger vihaan sinua
olin kirjottanu nää alkulöpinät jo kun menin pois että voisin
kuvata loppuun ja kun meen kattoo uudestaan niin kaikki tekstit poissa =n=

Mutta heips sinne ruudun taakse!
Nyt kun koulutkin on jo alkanu niin aattelin tulla tänne teidän kiusaksi,
kuvatarinan kanssa. 

Kuvatarinasta tietoa:

se on sekava

yritin parhaani tehdä selkeän osan (en tiedä onnistuiko...)
mutta oon silti tähän osaan tyytyväinen. Se on pitkä
ja outo VARAUTUKAA TÄHÄN!!!

picfic:  Avain ilman lukkoa  osa 1
laittakaa musa päälle se on tärkeä osa kuvatarinaa =u=






?: Pimeys. Se mistä kaikki alkoi ja se mihin kaikki loppui. 
Minun tarinani loppui jo monta vuotta sitten. Siirryin haudanlepoon silloin kun
se ärsyttävä Tappaja vei käteni ja surmasi minut. En anna sitä hänelle anteeksi. Eräs sielu,
jota voin nykyisin nimittää ystäväkseni, kantoi tälle samalle Tappajalle kaunaa joten
yhdistimme vihamme tätä olentoa kohtaan. Pian olen taas ihmismaassa, taas vapaa, nyt valmiina
satuttamaan sitä olentoa niin pahasti ettei ole eläissään kokenut samaa pahuutta ennen. Pian olen taas siellä, jossa edes sinä et voi minua estää.
 Rääpäle.

??: Kiara-Marie. Herää!



  Kiara: *nostaa kätensä palapelipallon reunan yli* älä kutsu minua Kiara-Marieksi =n=


??: *tuhahtaa* mutta se toimii herättämiskeinona ;'D


Kiara: *laskeutuu palapelipallon pintaa pitkin maahan*
??: Mikä sinulla kesti herätä? Olet yleensä hereillä kun nousen täältä aamusumuista.


Kiara: *taipuu maahan kaksinkerroin* Mietin tässä miten päädyin tähän jamaan.
??: Älä mieti sitä nyt! Sinun pitää tehdä palapeli loppuun ja miettiä sitten minkä kohtalon
annat sille Tappaja lurjukselle.


Kiara: *katsoo kättään* Hänen takiaan en voi koskaan enää saada
kättäni kokonaiseksi. En edes palapelin avulla.
??: Aivan. Käytä aitä motivaationa.


Kiara: Hyvä on. *jatkaa palapelipallon kokoamista*
??: Hyvä Ki~ Jatka vain.

Monen tunnin päästä:


Kiara: No niin. Nyt enää--
??: Hyvä Kiara! Kokosit sen!!!


Kiara; Mutt--
??: *ilmestyy mustana valopallona* Ooo~ Näen sielusi pallon läpi :0
 Se on todella kirkas siis. Mutta miksei se tule jo esiin.
Kiara: Koska...


??: Yksi pala puuttuu?


*palanen putoaa lattialle*


Kiara: Miksi piilotit sen minulta?!?!
??: En piilottanut!!! Se vain putosi jostain.
Kiara: Niin. Sinun taskuistasi. Luulin että haluat minun auttavan sinua...


??: Kuuleppas neitiseni...
Kiara: *vetää kätensä pois laitettuaan palan paikoilleen*


*pallo pyörii hiljaa*


 Kiara: Mitä se tekee?



*sielu purkautuu säihkyen rikkoen palapelipallon*


 Kiara: Vihdoin. *ottaa sielun vastaan*


 Kiara:*ja laittaa itseensä*

Nähdään pian. Rääpäle. *naurua*

 ~ ~ ~ ~ ~



?: *juoksee*
Ihmisjoukko: *huutaa* Perään! Ottakaa se kiinni!

Ei. Ette saa minua kiinni.


 Nami: *ajattelee juostessaan*



 Sillä ette tiedä ketä vastaan taistelette.


 Nami: *kilauttaa kelloaan*


Olen pahoillani tästä, ystäväni. Mutta ette jättäneet muuta vaihtoehtoa.

*kirkaisu*

psst. tähän väliin tieto: tää oli namin uni 

~ ~ ~ ~ ~ 


 ?: *koputtaa hennosti oveen*
Nami: *huutaa kovaa* EI EI EI EI EIIIIII!!! ÄLÄ!!! LOPETAAH!!!


 Nami: MENE POIS PAINAJAINEN!! *itkua*
?: *laskee kättään ja huokaisee*


 Nami: *itkee* Tyhmä painajainen...
*ovi avautuu*


 Nami: *kuiskaa epätoivoisena nyyhkien* Mene pois Cinderella. A-anna Namin olla yksin.
*ovi sulkeutuu ja sitten kuuluu askeleita*


 Nami: *heittää sylissään olevan tyynyn oven suuntaan*


 Nami: *epämääräistä mutinaa* n<kjkfö<ejperuihfjvnlohrzstdtyg


 Nami: *on noussut sängystään* Mitäh?


 ?: *pudottaa jotain*


 ?: Äh *kumartuu nostamaan esinettä*


 Nami: *valmiina taikomaan* Kuka olet?


 Connie: *nostaa kädet ylös* Nami? Minä tässä älä satuta ;__;


 Nami: Con-Con?
Connie: N-niin ÖwÖ


 *halaavat*


Nami: ^u^

Monta tuntia myöhemmin;


 Nami: *makoilee sängyllään* On mukavaa kun tulit käymään. Nami meinasi
tulla hulluksi yksin.
Connie: Minustakin oli mukava tulla. Mutta sinun pitäisi varmaan jo mennä takaisin
nukkumaan siskoseni 'u'


 Nami: OnO Ei vielääh!
Connie: *laittaa tuomansa viltin Namin päälle* Luen sinulle vaikka tarinan.

Parinkymmenen minuutin päästä:


 Connie: *lukee* Ja prinssi ja prinsessa elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.


 Connie: *sulkee kirjan ja kuiskaa* Loppu.


 Nami: *nukkuu sikeästi*


Connie: *irrottaa kukan hiuksistaan* Ja nyt, Nami. Herää...

*toinen uni loppuu ja Nami alkaa heräillä*

Nykyhetkeen Namin huoneessa:




 Nami: *kierii sängyssään ja puhuu unissaan* Älä mene. Ei vielä. Ei ei.


 Nami: *herää* Älä..!


 Nami: *nousee* Olivatko ne pelkkiä unia? Se tuntui niin todelta...


 Nami: *tutkii huonettaan* Ehkä liiankin. Hetkinen...?


 Nami: *katsoo yöpöytäänsä* Onko tuo...? Con-Conin kukka?


 Nami: *ottaa kukan yöpöydältään* Hän siis oli täällä. Connie ♥ kiitos


 Nami: *luo mielikuvan siskostaan ennen*
Connie: *vilkuttaa* Hyvää koulupäivää, Mellow!

~ ~ ~ ~ ~ 


Cindy: *katsoo keskittyneenä kaapiston ylintä laatikkoa*


Cindy: *aikoo avata laatikon kun saa takauman*

Kuukausi sitten:


 Cindy: Elämäni on niin sekaisin tällä hetkellä... Connie, Sophie, Nami ja
sitten vielä tämä Elementtikoru joka roikkuu kaulassani. Kaikki ovat tällä hetkellä liian
suuria ongelmia, joita en pysty käsittelemään.


Cindy: Jos voisin ottaa tämän korun pois, niin pääsisin edes yhdestä ongelmasta eroon.
Hetkinen kuka minua estää tämän pois ottamisessa? No, äitini ei olisi ehkä pitänyt...


 Cindy: *puristaa kätensä nyrkkiin* Arrgh!!! Ihan sama mitä kuolleet ajattelevat!
Otan sen pois!


 Cindy: *etsii korun lukkoa*


 Cindy; *löytää lukon* Siellä. Nyt vielä pitää saada se a-u-k-i!


 Cindy: *antaa korun pudota jaloilleen* Noin.


 Cindy: *nostaa korun* Yksi neljästä ongelmasta ratkottu! Kolme jäljellä.
Tai oikeastaan...


 Cindy: *katsoo ympärilleen* ...minne tämän laitan?


 Cindy:*näkee raollaan olevan laatikon* Ahaa! Korurasiaani. Sieltä ei kukaan
tajua etsiä Elementtikorua ^u^ eikun? heh


 Cindy:*avaa laatikon* Äh ihan sama! Mitä minä tästä korusta enää välittäisin!


 Cindy:*laittaa korun laatikkooon* Laitan sen kuitenkin korurasian pohjalle. Varmuuden
varalta *naurahtaa*


Cindy:*sulkee laatikon* Noin. Se on siellä ja pysyy. Enkä aio
enää ikinä eläissäni ottaa sitä sieltä pois!

Se on lupaus... Oma salainen aarteeni.


Cindy: *epäröi* Se oli lupaus itselleni, mutta...


Cindy: *lyö nyrkkinsä päähänsä* Hemmetti miksi tämä on niin vaikeaa?
En halua sitä mutta silti se polttelee minua!





Cindy: *avaa silmänsä* tarvitsen ilmaa


Parin tunnin kuluttua:



Cindy: *lepää sängyllään*


Nalle: *katselee ikkunasta ulos* Öh Cindy. Eikös sinun pitäisi
etsiä sitä-- *tajuaa mitä sanoi ja lopettaa puheen*


Cindy: *avaa silmänsä* Etsiä. Etsiä?


Cindy: *tajuaa* Etsiä! Voi hitsi se poika!


Cindy: *heittää viltin pois päältään*


Nalle: *jää viltin alle eikä pääse pois* rawhorijnvldrawui5uek


Cindy: *etsii vaatteitaan* Siellähän nuo!


Cindy: Nalle älä katso!!! >\\\\< *riisuu yöasunsa*


Nalle: *mumisee viltin alta* joo en katso kun en pääse tän alta pois... =n=


Cindy: *pukee* Nyt on kiire!


Cindy: *vetää hameen päälleen* TOSI KIIRE!!!


Cindy: *istuu sängylle harjaamaan hiuksiaan* Voit tulla sieltä alta jo pois :)



Nalle: *heittää viltin viimeisillä voimillaan pois päältään* Ah ilmaa...!


Nalle: Niin kuten olin sanomassa olisi yksi keino jolla
voisit löytää min-- Julienin helpommin.


Cindy: *keskeyttää harjaamisen*


Cindy; *tökkää Nallea nenään* Mistä SINÄ tiesit Julienin nimen???


Nalle: *huutaa raivostuessaan* Argh TIESIN KOSKA OLEN
JULIEN!!!



Julien: hups huusin
Cindy; MITÄH?!?!


Julien: Hah siis luulitko että oikeasti olen pehmolelunalle?
Cindy: No joo?


Julien: *katsoo taas ikkunasta ulos ja avautuu Cindylle* Otin tämän muodon koska pakenin krhm... Eräiltä henkilöiltä pari vuotta sitten ennen kuin tulin tänne. Juoksin suoraan  teidän taloanne luo Atheliaksella ja siirsin sieluni ensimmäiseen asiaan jonka näin. Pehmolelunalleen jonka olin antanut sinulle joskus. Olin paniikissa ja sain siirrettyä vain puolet sielustani. Henkeni siirtyi tähän nalleen ja oikea ruumiini valahti velttona maahan. Ne henkilöt tulivat silloin sisälle taloonne joten esitin vain lattialla makaavaa nallea. Näin kuinka he ottivat oikeasta ruumiistani sielun puolikkaan mukaansa lasipurkkiin. En mahtanut mitään mutta he veivät Sieluni puolikkaan mukanaan. Lähdin perään ja sain oikean ruumiini hetkeksi hallintaan.
Silloin kuitenkin Atheliaksen tasapaino järkkyi ja minun piti pelastaa siskoni joten palasin kotiin ja
avasin Namin oven. Tein portaalin jolla pääsisimme pois mutta planeettojen välinen rasitus ja minun ruumiinvaihtoni kesken portaalimatkan oli liian suuri portaalille joten se repesi kahteen eri linkkiin. Minä jouduin keskellä merta nallena koska oikea ruumiini jäi leijumaan keskelle eri linkkejä ja Namia en nähnyt enää koskaan. Tai no...paitsi nyt.

Cindy: ...


Cindy: *raivoissaan* NO OPETTAISITKO MINUA
ETTÄ SAATAISIIN KAVERINI POIS TOSTA KOOMASTA?!?!



Julien: En voi ennenkuin saan sen sieluni puolikkaan.
Cindy: Häh?
Julien: *turhautunut huokaisu* Muistatko mitään tuosta äskeisestä keskustelustamme?


Cindy: Muistan mutta... En tiedä haluanko muistaa. u n u



Julien: *hyppää pois sängyltä* Jätän sinut sulattelemaan tätä
tietoa hetkiseksi kun käyn katsomassa Conniea.


Julien: *pysähtyy* Cindy muuten. Silloin kun asuimme
Atheliaksella. Ömm minä-- sin-- me--

Cindy: --rakastimme toisiamme otaksun?

Nalle: Mutta miten sinä..?


Cindy: *hymähtää* No minä olen
saanut vanhoja muistojani viime aikoina takaisin. Joten menetkö
katsomaan Conniea? Voinko kenties tulla mukaan?


Julien: Et. Ja muuten kun hän herää niin älä ole
hänelle ankara. Mhh... Hänkin välitti sinusta joskus enemmän kuin
olisi pitänyt. *lähtee huoneesta*


Cindy: *punastuu* Kyllä minä sen tiesin.

~ ~ ~ ~ ~


Cindy: *lukee kirjaa* Kyllähän täällä on pakko olla joku loitsu
tai lääke tai manaus jolla heidät saa hereille.


Cindy: Ihan pakko ;__;


Julien: *kiipeä sängylle*


Cindy: Yhä koomassa?

Nalle: niin


Cindy: Sitä uumailinkin.


Julien: Saanko kysyä jotain?


Cindy: *sulkee kirjansa ja huokaisee* Hyvä on. Mikä se kysymys on?

Julien: Miksi Nami on aina huoneessaan? Kun olen käynyt katsomassa
hänen huoneen ovensa on ollut kiinni eikä sieltä ole kuulunut yhtään ääntä.


Cindy: Voi hemmetti. H-haluaisitko teetä? Käyn keittämässä kattilallisen. >.<



Julien: ELLA FOREAST!!! Haluan tietää heti.



Cindy: *pudottaa lasinsa ja kuiskaa* älä koskaan kutsu minua Ellaksi.


Cindy: *kaatuu sängylle* Mutta minun oli pakko
tehdä se. Muuten hän olisi karannut.


Julien: Cindy. Etkai vain tappan--


Cindy: *keskeyttää* EN TODELLAKAAN! MILLAISEKSI
MURHAAJAKSI SINÄ MINUA LUULET?!?!?



Julien: *raivoissaan* No mitä muuta olisit voinut tehdä?!?!
Hän on aina huoneessaan ja ovi on kiinni... Hetkinen. OVI ON KIINNI?!?!


Cindy: *lähtee hiipimään oven suuntaan* lähdenpäs tästä ulos...


Julien: Voi hemmetti Cindy ETKAI LUKINNUT HÄNTÄ HÄNEN
HUONEESEENSA?!?


Cindy: *murtumaisillaan* Minä vain suojelin häntä Tappajilta! Et voisi
ymmärtää minähän--


Cindy: *juoksee itkien pois*





Julien: Cindy älä men--

*ovi pamahtaa kiinni*


Julien: Cindy. Mitä oikein teen kanssasi?



Finito. Tähän piti tulla vielä
jatkoa mutta oon laiskamatonen nyt joten
tää oli nyt tässä. Luin äsken tän läpi ja tää on kauheen sekavaah ;__;
Kuitenkin kommentteja ja olisko teillä kritiikkiä? Haluaisin
kuulla teiän mielipiteen että voin parantaa. Kuitenkin ens kertaan!